Mitä sinilevät ovat?
Mitä sinilevät ovat? Virallisesti ne eivät ole leviä, vaan yhteyttäviä bakteereja, syanobakteereja. Syanobakteereja taasen on useita lajeja, Suomessa esimerkiksi toiset viihtyvät paremmin Itämeressä, toiset järvissä. Alueellisesti mitä etelämpänä ollaan voidaan olettaa, että esiintymistä on enemmän, mutta sinilevää on havaittu käytännössä Lapissa asti.
Sinilevät viihtyvät parhaiten, kun ne saavat enemmän ravinteita eli typpeä ja fosforia ja missä on runsaiten lämpöä saatavilla. Osa syanobakteereista kykenee sitomaan typpeä ilmasta, joten keinot selviytyä ovat lajille hyvät, meidän haitaksi. Fosforipäästöt ovat usein ratkaisevassa asemassa sinilevien kasvulle.
Miksi sinilevät ovat vaarallisia?
Leväkukintojen syanobakteereista arviolta puolet tuottaa voimakkaita myrkkyjä. Ulkoisesti ei pysty päättelemään, mitä ja kuinka paljon myrkkyjä levissä on. Maailmassa syanobakteereja tutkitaan runsaasti ja esimerkiksi cyanocost sivuilla on paljon tutkimuksia.
Sinilevistä on löydetty sekä hermomyrkkyjä että maksamyrkkyjä. Järvien sinileväkukinnoista on havaittu ainakin anatoksiini-a:ta ja mikrokystiinejä, molemmat myrkkyjä – toinen hermo-, toinen maksamyrkky. Itämerestä löytyy lisäksi nodulariinia. (YLE 05.08.2019)
Peseytymistä ei suositella, jos sinilevää on vedessä paljon. Kaikkein haitallisinta on käyttää sinileväistä vettä löylyvetenä. Myrkylliset aineet haihtuvat ja sumuttuvat kiukaalta tehokkaasti lauteille ja hengittämällä niille altistuu vahvasti.
Mistä tietää onko kyse sinilevästä?
Sinilevän esiintyminen voi vaihdella yksittäisistä hippusista paksuun leväkasaumaan. Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi myös ajautua kapeita leväraitoja.
Sinilevä voi jopa näyttää samalta kuin siitepöly tai vaaraton rihmamainen levä. Keltaista siitepölyä voi kertyä veden pinnalle keväällä ja alkukesällä, sinileviä myöhemmin kesällä, kun vesi lämpenee. Viime vuosina kesät ovat olleet lämpöisiä ja sinilevää on ollutkin runsaammin.
Sinilevän voi tunnistaa yksikertaisilla juomalasi- ja keppitesteillä. Juomalasitestissä vettä seisotetaan noin tunnin ajan ja jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, kyseessä on sinilevä. Keppitestissä levämassaa koetetaan nostaa kepillä. Jos levämassa jää roikkumaan keppiin, on kyseessä vaaraton rihmamainen levä. Jos levämassa taas hajoaa hiukkasiksi veteen, kyseessä on sinilevä. (Sinilevästä THL:n sivuilla on runsaasti tietoa)
Juomaveden käsittely?
Sinilevien myrkyt eivät poistu retkeilijöiden käyttämillä vedenpuhdistuslaitteilla, joten käänteisosmoosi tai tehokas vedenpuhdistin on välttämätön. Sillä vaikkakin suurin osa myrkyistä onkin sitoutunut bakteerimassaan, joka suodattuu pois hyvällä suodattimella, vesiliukoiset myrkyt jatkavat matkaansa suodattimen läpi. Ja koska myrkyt ovat rakenteeltaan varsin pysyviä, ne eivät hajoa keittämälläkään. Eli jos vedessä on sinilevää, sitä ei voi siis käyttää ollenkaan ruoanlaittoon eikä juomavetenä – jos ei sitä ole varmasti puhdistettu oikein.
Lisää luettavaa sinilevästä:
YLE raportoi sinilevästä varsin hälyyttävästi 21.7.2022
Vedenpuhdistaminen.com
